Näillä tunnelmilla alkoi tämän vuoden pyhäkoulusymposium. Aluksi kokoonnuimme urheiluhalliin leikkimään ja liikkumaan uuden lasten virren tahtiin. Erityisesti rytmirinkula muistutti minua jälleen olemassa olostaan ja siitä etten ole muistanut sitä lähiaikoina pahemmin käyttää. Pitääkin yrittää kaivaa se tuolta kaapista pölyttymästä.
Liikunnan jälkeen päästiin tekemään näitä Kontion Rekan ohjastuksella. Reka piti oman pyhäkoulu hetkensä teemalla siitä, että mihin voi päästä kun vain uskoo tai oikeammin luttaa uskaltaa luottaa ja uskoa. Uskoon ja keskittymiseen ohjasi myös nämä puuroriisistä, Elmu-kelmusta, ja ilmapalloista tehdyt jongleeraus-pallot. Kahden pallon heitto onnistui silloin tällöin, mutta paaaljon on vielä oppimista sillä saralla 🙂
Tuon jälkeen pääsimme kuulemaan Päivi Jordan-Kilkkiä aiheesta, Musiikki ja leikki lapsen hengellisessä kehityksessä. Tässä olisi pari asiaa jotka erityisesti jäivät minun mieleeni.
- Lapsi uskaltaa leikkiä ja luottaa aikuiseen, kun aikuinen uskaltaa välillä olla ns. höperö ja leikkisä ja tällä tavalla päästä lapsen maailmaan.
- Kuinka tarinoista tulisi musiikkia ja kuinka löytää omasta äänestä elävyys niin lauluun kuin tarinoihin.
Paljon muutakin jäi mieleen, mutta nuo jäivät päällimmäisinä mieleeni.
Illalla jaettiin sädekehät kahdelle jotka olivat jollain tavalla edistäneet pyhäkoulua. Illan päättivät Elias Kaskinen ja Niko Koivuhovi.
Sunnuntai saatiin aloittaa pyhien tanssien messulla. Itselleni tuollaiset tanssit sopivat erittäinkin hyvin rukoukseksi ja osallistumistavaksi.
Messun jälkeen jalat veivät kanaviin. Itse valitsin ensimmäiseksi pyhäkoulukanttoritoiminnan ja toiseksi Raamattuleikki kanavan. Ensimmäisestä heräsi ajatus, että miten hienoa olisi saada soittotaitoisia nuoria mukaan toimintaan. Toiseksi jäi mieleen idea siitä miten pikkuhiljaa kasvetaan pyhäkoulussa ja muussakin seurakunnan toiminnassa vastuunkantajiksi.
Raamattuleikistä jäi mieleen selvä draamakasvatuksellinen ote, mutta kuitenkin niin, että leikki pysyi leikkinä. Minulle tuli mieleeni tästä Raamattuseikkailu, jonka kurssin kävin Jaakkiman kristillisellä opistolla. Tutustukaan ihmeessä kumpaankin 🙂
Yleisesti jäi mieleen se kuinka paljon iloista liikettä oli saatu koko symposiumiin. Koko reissu antoi minulle paljon ajateltavaa ja uutta intoa työhöni. Puhumattakaan siitä miten paljon sai hartiaharjoitusta kun kädet olivat vähän väliä ylhäällä milloin säihkymässä milloin viuhkomassa puolelta toiselle 🙂
– Jani –
Kommentit
Lähetä kommentti