Kerrontaa keinuen ja laulaen

Laulatko yhdessä valo laulun? Tai jotenkin tuolla tavalla tyttäreni esitti minulle pyynnön osallistua improvisoituun laulun luonti hetkeen.

Hän oli keinussa ja minä isän elkein antamassa vauhtia (yleensä lapsen pyynnöstä vauhtien on oltava päätä huimaavat). Yritin tarkasti kuunnella, mitä hän laulaa osatakseni jatkaa alettua laulua ja sen tarinaa, niin että tarina jatkuisi loogisesti. Ei siitä meinannut mitään tulla. Kuvittele kuinka lapsi keinuu vauhdilla edestakaisin, tuuli humisee viereisen metsän puissa eikä lapsen ääni ole mitä kantavin hänen kehitellessään lauluaan. Onnistuin saamaan sanan sieltä ja sanan täältä sekä pätkiä melodiasta. Niiden pohjalta jatkoin laulua omasta päästäni ja yritin samalla jatkaa ja kehitellä hänen aloittamaansa melodiaa. Vaikka yleensä osun nuottiin, tällä kertaa mukaan saattoi päästä jokin kaunis nuotin vieressä sijaitseva mikrointervalli. Karummin sanottuna, lauloin rippusen nuotin vierestä, kun yritin äkkiä keksiä sanoja ja melodiaa. Onneksi pääasia oli yhdessä luotu laulu valosta, auringosta, kuusta ja katulampuista.

Jäin miettimään miten ihanaa oli luoda tarinaa laulaen. Toki meillä saatetaan muutenkin puhjeta laulamaan esimerkiksi ohjeita tai vaihdetaan puhe huvin vuoksi vain lauluksi. Yritän toisinaan laulaa myös satukirjoja, mutta se ei ole vielä tähän päivään mennessä nauttinut suurta kansansuosiota perheeni nuorimmissa jäsenissä.

Ehkä seuraavaksi kokeilen yhdessä laulaa usein kerrottua satua vaikka kolmesta pienestä porsaasta ja mikä estäisi kehittämästä siihen myös nukketeatterin sävyjä.

-Jani-

Kommentit