Pieni kynttilä sakastin nurkasta

Kirjoitin tämän sadun hyvän aikaa sitten ja hämmästyksekseni en löytänyt tätä täältä Jani Maailmasta. Tässä tämä nyt kuitenkin olisi teille joulusaduksi 🙂

pikku_kynttilä

PIENI KYNTTILÄ SAKASTIN NURKASTA

(c) Jani Suurnäkki

 

Olipa kerran pieni kynttilä. Se asui kirkon sakastin nurkassa muiden kynttilöiden kanssa. Harva se päivä se katseli kun isommat kynttilät pääsivät alttarille tuomaan valoa ihmisille.

Isommat kynttilät huomauttivat pienen kynttilän koosta useasti. Ne sanoivat, että ei noin pientä kynttilää missään tarvita. Kun taas he toisivat valoa monille ihmisille. Tätä jatkui kauan. Pieni kynttilä alkoi uskomaan, että hän ei päässyt koskaan tuomaan valoa ihmisille toisten lailla. Marraskuu alkoi kääntymään loppua kohti. Isommat kynttilät tiesivät mitä se tarkoitti. Pian alkaisi joulunaika ja se toi tullessaan adventit. Joka joulu kynttilät kilpailivat keskenään, ketkä heistä olisivat kaikista parhaita. Jokainen havitteli pääsyä adventtikynttelikköön, mutta vain neljä valittiin joka vuosi.

Ensimmäinen adventtisunnuntai koitti ja suntio alkoi valitsemaan kynttilöitä. Hän valitsi neljä kauniin muotoista, pitkää kynttilää. Nuo neljä röyhistelivät itseään kirkkosalin adventtikynttelikössä. Pieni kynttilä jäi taas sakastin nurkkaan. Ensimmäinen kynttilä sytytettiin sinä sunnuntaina. Seuraavana sunnuntaina toinen ja niin jatkui kunnes kaikki neljä kynttilää loistivat valoansa kirkkosalissa. Pian koitti jouluyö. Sinä yönä pieni kynttilä kuunteli kuinka tuuli alkoi nousta ulkona. Tuuli natisutti vanhaa puukirkkoa. Pieni kynttilä valvoi ja kuunteli natinaa. Jostain syystä se rauhoitti sitä.

Yö kääntyi aamuksi ja kun suntio laittoi valot päälle, ei tapahtunutkaan mitään. Hän harmitteli ja kaivoi lisää kynttilöitä laatikoista. Hän asetteli ne telineisiinsä ympäri kirkkosalia. Uneliaan tuntuiset ihmiset saapuivat yksitellen narahtelevista ovista. Pian ihmisiä oli monta sataa. Monen monituiset kynttilät valaisivat ihmisiä ja tanssittivat varjoja seinille. Jouluaamun Jumalanpalvelus alkoi. Urut soivat ja pappi puhui ja lauloi. Koitti aika lukea jouluevankeliumi. Evankeliumin lukija, katsoi tekstiä lukeakseen sen. Kynttilöiden valo ei kuitenkaan kantanut lukupulpetille asti. Suntio kiirehti sakastiin hakemaan kynttilää. Yhtään kynttilää ei kuitenkaan näyttänyt olleen jäljellä. Suntio sulki laatikon, mutta kuulikin rullaavan äänen. Hän avasi laatikon uudestaan ja siellä nurkassa makasi pieni kynttilä. Suntio otti sen käteensä ja vei kirkkosaliin. Hän laittoi sen lukupulpetin reunalla olevaan kynttiläänjalkaan ja sytytti sen. Hetkeen pieni kynttilä ei tajunnut mitä oli tapahtumassa. Pian se kuuli kuinka jouluevankeliumi alkoi.

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn…”

Pieni kynttilä tajusi luovansa valoa joulunsanomalle. Se nosti liekkiään niin, että sanaakaan ei jäänyt varjoon. Se tunti olevansa iso ja katseli kuinka jouluevankeliumi levisi koko kirkkosaliin.

Kommentit