Siirry pääsisältöön

Janin Maailma

Hae tästä blogista

Puuhakortti: Kaste

tammikuuta 29, 2013

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Tässäpä teille kastehartauden jälkeen lapsille jakamani puuhakortti.

Kaste puuhakortti

– Jani –

Hartaudet Puuhakortit

Hae linkki
Facebook
Twitter
Pinterest
Sähköposti
Muut sovellukset

Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit

Luonnonsuojelu / luontohartaus

Tämä on kehitelty ulkona tapahtuvaan päiväkerhojen kevätjuhlanhartaudeksi. Tässä hartaudessa käytetään liikettä ja viittomia. No se itse puhukoon puolestaan. Lapset lähtivät tosi hyvin tähän mukaan. Sovita sanat omaan suuhusi, mutta kannattaa pitää yksinkertaisena. Se on paljon tehokkaampaa kuin pitkät liirumlaarumit 🙂 Ei muuten kannata pelästyä pituutta. Se on loppupeleissä hyvin looginen järjestykseltään 🙂 Keväällä kukki kauniskukka. Se voi olla minkä värinen vain. Se on sinun oma kukka ja sinä saat päättää värin ( Käsistä kukka ) Se keinui tuulessa ( keinutellaan kukkaa tuulessa ) ja kuunteli lintujen laulu. (Laitetaan kädet korvien taakse ) Kesä kuitenkin viileni ja kukka nuukahti. ( Kukka käsistä joka sulkeutuu ja nuupahti ) Mutta kukan sisällä oli pieni yllätys. ( Käsillä pidetään edellinen nuupahtanut kukka ) Se oli pieni siemen. ( Etusormen ja peukalon välissä näytetään ”siementä” ) Syksytuuli alkoi puhaltamaan, ( Heilutetaan käsiä ylhäällä ja tehdään tuulen ääntä ) ja

Vanupallo

Oli ensimmäinen adventti. Eteisen lipaston päälle nostettiin talon näköinen rakennelma. Siinä oli kuitenkin vain yksi seinä ja hieman kattoa. Tämän jälkeen seinän eteen aseteltiin puusta veistetyt härkä ja aasi. Ne iloitsivat siitä, että olivat jälleen päässeet esille. Eläimet olivatkin hienoa käsityötä. Tänä vuonna niiden keskelle kuitenkin laitettiin jokin valkoinen ja karvainen möykky. Härkä ja aasi eivät olleet varmoja, mikä se oli. Niiden hämmästys oli suuri möykyn määkäistessä. ”Lammasko se on!” kumpikin niistä huudahti. ”Mitä se oikein tekee täällä? Eihän se ole edes puuta”, aasi nurisi, ”se pilaa juhlallisen kokonaisuuden!” Härkä ja aasi eivät yhtään käsittäneet, miksi moinen möykky oli liitetty osaksi heidän seimeään. Lammas katseli toisia eläimiä hymyillen, mutta ne keskittyivätkin kuiskimaan vain toisilleen. Uusi tulokas huokaisi ja asettui oikein pieneksi ja huomaamattomaksi. Päivät kuluivat ja valkoinen lammas katseli hiljaa alaspäin. Eräänä päivänä seimeen ilmestyi muit

Kerrontaa keinuen ja laulaen

Laulatko yhdessä valo laulun? Tai jotenkin tuolla tavalla tyttäreni esitti minulle pyynnön osallistua improvisoituun laulun luonti hetkeen. Hän oli keinussa ja minä isän elkein antamassa vauhtia (yleensä lapsen pyynnöstä vauhtien on oltava päätä huimaavat). Yritin tarkasti kuunnella, mitä hän laulaa osatakseni jatkaa alettua laulua ja sen tarinaa, niin että tarina jatkuisi loogisesti. Ei siitä meinannut mitään tulla. Kuvittele kuinka lapsi keinuu vauhdilla edestakaisin, tuuli humisee viereisen metsän puissa eikä lapsen ääni ole mitä kantavin hänen kehitellessään lauluaan. Onnistuin saamaan sanan sieltä ja sanan täältä sekä pätkiä melodiasta. Niiden pohjalta jatkoin laulua omasta päästäni ja yritin samalla jatkaa ja kehitellä hänen aloittamaansa melodiaa. Vaikka yleensä osun nuottiin, tällä kertaa mukaan saattoi päästä jokin kaunis nuotin vieressä sijaitseva mikrointervalli. Karummin sanottuna, lauloin rippusen nuotin vierestä, kun yritin äkkiä keksiä sanoja ja melodiaa. Onneksi pääasi

Sisällön tarjoaa Blogger