Olen tällä hetkellä päässyt syventymään kynttilänpäivän teemoihin ja siitä on mm. kummunnut pieni satu kasteesta. Tämän sadun päähahmona seikkailee pieni vesipisara.
Korkealla taivaalla seilaa suuri pilvi. Sinä et näe pilven sisälle, mutta siellä pilvessä on lukemattomien vesipisaroiden maja. Yksi niistä on tarinamme sankari. Tuo pisara odotti malttamattomana suurta hetkeään. Pian hän monien muiden kanssa pääsee laskeutumaan maan päälle. Sitä kyytiä kannatti odottaa. Pian hetki koitti.
Pieni pisara meni pilvenreunalle ja hyppäsi kohti maata. Matka oli hurja. Toiset pisarat lauloivat, toiset tanssivat ja kolmannet tekivät kumpaakin yhtäaikaa. Pian ne osuivat maahan, kuka lehdelle kuka kalliolle, kuka taasen kukan terälehdelle. Pieni pisaramme päätyi kalliossa olevalle pienelle syvennykselle. Kun kaikki pisarat olivat päässeet maahan, huomasi pisaramme, että kalliossa oli pieni rako. Se meni tutkimaan sitä ja päätyi syvälle maan alle. Hetkeen se ei nähnyt muuta kuin edessä olevan kaverin. Pian pisaroita saapui enemmän ja enemmän ja enemmän. Itseasiassa pisarasta tuntui kuin olisi joutunut mereen tai ainakin järveen. Se tunsi kuinka jokin veti sitä ja muita pisaroita mukanaan aina vain nopeammin. Pisaran korvissa kohisi, kunnes äkkiä oli rauhallista ja valoisaa.
Se katseli ympärilleen ja ihmetteli. Se näki esineitä, ihmisiä. Vanhemmat pisarat kertoivat, että he olivat lasimaljassa. Jonkin ajan päästä tummaan pukuun sonnustautunut ihminen laski kätensä maljaan samalla nostaen pikku pisarankin. Hän laski vettä vauvan pään päälle. Niin tapahtui vielä kaksi kertaa. Kolmannella kerralla pikku pisara pääsi toistamiseen ylös. Tuo tummiin pukeutunut ihminen oli pappi tai niin pisara kuuli hän kutsuttava. Pappi puhui jotain kasteesta ja siitä kuinka siinä päästään osaksi suurta kristittyjen perhettä, seurakuntaa. Tilanteessa oli jotain jännittävää, mutta samalla rauhoittavaa. Pikku pisara katseli, kuunteli ja ihmetteli ihmisiä, tuota pappia ja erityisesti pientä vauvaa.
Illalla perheen äiti otti maljan, meni ulos ja kaatoi veden, pikku pisara mukanaan, punakukkaisen ruusupensaan juureen. Pikku pisara tunsi itsensä hyvin onnelliseksi, olihan hän saanut olla mukana suureen perheeseen liittämisessä. Aikaa kului ja aamulla pikku pisara tunsi kuinka häntä vietiin ylös pitkin ruusun vartta. Jonkin aikaa siitä, se lennähti muiden kanssa hienona höyrynä ruusun lehdiltä takaisin kohti taivasta ja uutta pilveä. Sitä jännitti mitä seikkailuja se pääsisi kokemaan seuraavalla kerralla, kun jälleen laskeutuisi pilvestä alas maahan.
(c) Jani Suurnäkki
Kommentit
Lähetä kommentti