Tänään useampi ryhmä matkasi kanssani joulun odotukseen.
Musiikki soi kauniina ja hieman mysteerisenä taustalla. Ilmassa tuoksuu jokin, mutta mikä.
Kokoonnumme aluksi yhteen paikkaan. Tarkistamme aluksi korvanlehtien paikallaan olon. Kuunnellaan ja lasketaan hiljaa alkukellojen lyönnit. Jokainen sai kertoa, mikäli halusi, kuinka monta lyöntiä kuuli. Tämän jälkeen sytytettiin ensimmäisen adventin kynttilä. Otettiin se mukaan ja lähdettiin matkaan.
Saavuimme toisen adventin kohdalle. Sytytettiin ensimmäisen kynttilän liekillä toinen kynttilä. Huomattiin aasi.
”Kauan sitten, kaukaisessa maassa asui aasin varsa. Se eleli pienessä kylässä. Pieni aasi toivoi pääsevänsä isojen aasien töihin. Esimerkiksi auttamaan tavaroiden kantamisessa. Parasta olisi, jos joku pieni ihminen haluaisi ratsastaa hänen selässään. Tuo pikku aasi ei aavistanut, että jonkin ajan päästä nainen nimeltä Maria nousisi hänen selkäänsä. Eikä aasi arvannut pääsevänsä Betlehemiin asti. Maria odotti lasta joten tavallaan aasin toive pienestä ihmisestä kävi toteen.”
Jatkoimme matkaa….
kolmanteen adventtiin. Sytytimme kolmannen kynttilän ensimmäisestä kynttilästä. Mitä lähemmäs joulu tulee, sitä enemmän ihmiset koristelevat koteja, kerhoja ja pihoja. Tutkimme yhdessä mitä näiltä pöydiltä löytyi. Joukosta löydettiin myös kaksi kamelia. Ne saapuivat aikanaan samaan kaupunkiin kuin Maria ja aasin varsa. Kameleilla ratsastivat miehet jotain kutsuttiin tietäjiksi. Ihmiset kutsuivat heitä tiejäksi koska miehet tiesivät niin paljon.
Jatkoimme matkaa…
Saavuimme pöydälle missä ihmettelimme mitä kummaa siinä oli. Joulukortteja ja lahjapakkauksia löydettiin. Kerroin, kuinka monet ihmiset haluavat muistaa ystäviä, kavereita, sukulaisia ja muita ihmisiä korteilla joulun aikaan. Samoin myös lahjat ovat muistamista. Joulu on muistamisen aikaa.
Jatkoimme matkaa…
neljänteen adventtiin. Sytytimme jälleen ensimmäisen adventin kynttilällä neljännenkin. Tämän jälkeen tutkimme mitä lautasilla oli. Ne paljastuivat joulunherkuiksi. Pipareiksi ja joulutortuksi. Joukossa oli myös kolme muutakin lautasta. Haistelimme niitä ja paljastuivat kaneliksi, maustepippuriksi ja tähtianikseksi. Tuumimme myös mitä niillä voisi maustaa.
Jälleen jatkoimme matkaa.
Saavuimme pöydän luokse missä oli kultainen laatikko.
Neljä adventtia on mennyt ja jouluaatto ja päivä alkaa lähestyä. Kurkistimme laatikkoon.
”Kauan sitten kaukaisessa maassa, Betlehemin kaupunkissa, oli pieni talli. (asetin ruokakaukalon pöydälle) Siellä asuivat härkä, aasi, lammas ja vielä toinenkin lammas. Ne söivät kaikessa rauhassa ruokakaukalostaan heinää. Ne eivät aavistaneet yhtään, että pian heidän ruokakaukalossaan (asetan Jeesus-lapsen kaukaloon) nukkuisi pieni lapsi. Lapsi mitä monet tulivat katsomaan. Lapsi mistä monet kertoivat tulevan kuninkas. Ei sellainen joka istuu linnassa, kruunu päässään vaan sellainen, joka kulkisi ihmisten keskellä kuin kuka tahansa muukin.
Ihmeellinen juttu.”
Otimme ensimmäisen adventtikynttilän mukaan ja lähdimme takaisin sinne mistä lähdimme matkaan. Palautamme ensimmäisen adventtikynttilän omalle paikalleen.
Neljän adventin aikana valo lisääntyy koko ajan. Siksi lauloimme laulun. Minulla on valoa varpaissa. Se löytyy uudesta lastenvirsikirjasta.
Lopuksi kuuntelimme ja laskimme loppukellon lyönnit. Jaon lapsille puuha”kortin” ja toivottelimme hyviä jatkoja toisillemme.
Puuhakortin löydät tästä linkistä. Puuhakortti-joulun odotus
Kommentit
Lähetä kommentti