Jouluntaika

Ai terve! Mukava kun tulit. Käy hyvä ihminen istumaan ja ole kuin kotonasi.Mitä sinulle tätä nykyään kuuluu, joko Joulupukki alkaa jännittää?
Ou, et usko Joulupukkiin! Miten nyt silleen on päässyt käymään? Henkilökohtaisesti minä olen uskonut Joulupukkiin koko elämäni ajan.

Anna kun kerron sinulle pienen kertomuksen.
Tämä tapahtui kauan aikaa sitten ihan samanlaisessa paikassa kun me nyt ollaan. Ulkona oli pikku hiljaa alkanut sataa lunta ja seuraavana aamuna alueen kaikki lapset lähtivät pää kolmantena jalkana ulos, nauttimaan uudesta lumesta. Siellä oli myös 9-vuotias poika, jota me voidaan nyt kutsua Matiksi. Matti oli kuitenkin hieman erilainen kuin muut lapset, hän nimittäin ei uskonut Joulupukkiin. Oli hän ennen uskonut. Eräs kerta koulussa, Matti oli kertonut tohkeissaan Joulupukista ja kuinka hän odotti malttamattomana aattoa. Lopputuloksena tästä, isommat lapset olivat ruvenneet nauramaan ja kiusaamaan häntä siitä. Ja he väittivät, että Joulupukkia ei ole olemassa. Mattihan ei tästä tykännyt ja kun jouluaattoilta tuli ja Pukki saapui lahjoineen, Matti päätti selvittää asian ja nykäisi Pukkia parrasta. No Pukiltahan parta tietenkin läksi irti ja sillä samalla hetkellä Matti juoksi itkien omaan huoneeseensa. Siitä lähtien Matti ei uskonut Joulupukkiin. Aikaa meni niin paljon, että Matista oli kasvanut jo 20-vuotias nuorimies. Hän eli aivan normaalia elämää, mutta joulusta hän ei välittänyt. Häntä pikemminkin ärsytti kaikki joululaulut, koristeet ja eritoten Joulupukki.

Matti olisi varmaan ollut loppuelämänsä samanlainen, ellei olisi tapahtunut jotakin odottamatonta. Eräs jouluaatto Matti oli tavalliseen tapaansa yksin kotona piiloutuneena joululta, kun hän kuuli jonkun koputtavan ulko-oveaan. Oven takana Mattia odottikin yllätys, sillä ovea oli soittanut ilmielävä Joulupukki.

”Onkos täällä kilttejä lapsia”. Pukki kysyi Matilta, silmät tuikkien.

Matti oli kovin harmistuneen oloinen. Ei hän halunnut Joulupukkia luokseen, mutta Pukki astui ovesta sisään, ensin tietysti kohteliaasta anteeksi pyytäen. Tämän jälkeen Pukki istahti Matin nojatuoliin. Nyt Matille riitti. Eihän se sopinut alkuunsakaan, että joku tuppaa hänen kotiinsa noin vain.

”Tottot, älä hikeennyt hyvä mies”, Pukki tyynnytteli, ”käy istumaan, meidän pitää hieman keskustella”.

Vastentahtoisesti Matti meni sohvalle ja istui, vaikkei hänen tehnyt yhtään mieli totella.

”Olen kuullut, että sinulla on hieman kateissa joulumieli. Pitääkö paikkansa.” Pukki kysyi, samalla katsoen lempeästi lasien yli Mattia.

”En pidä joulusta!” Matti puuskahti.
”Näin olen tonttujeni raporteista lukenut.” Pukki vastasi lämmin sävy äänessään ja jatkoi.
”Kysymys kuuluukin, miksi. Ennen kuin alat väittää vastaan anna minun kertoa sinulle jotakin. Sinä varmaan tiedät, että joka joulu ilmestyy valtavasti joulupukkeja kaduille, koteihin, tavarataloihin, pikkujouluihin ja niin edes päin.”

Matti nyökkäsi ja oli aloittamaisillaan sanoa jotakin ennen kuin Pukki jälleen jatkoi.

”Olet varmasti myös tietoinen siitä, että minun oletetaan käyvän joka talossa jouluna. Tavallaan näin on. En vain itse ole itsenäni paikalla, vaan lähetän maailmaan joulutaian jota kutsutaan joulumieleksi tekemään hyvää ja auttamaan sekä luomaan iloa. Tämä taika myös aiheuttaa sen, että moni ihminen kokee tarpeelliseksi ryhtyä Joulupukiksi tuomaan iloa maailmaan. Katos ehdin itse käydä vain muutamissa paikoissa, sanotaan n. 2 miljoonassa. Pukki nauraa röhähti päälle sydämellisesti.

”Katos Matti hyvä” Pukki kääntyi katsomaan kohti Mattia.

”Olen olemassa niin kauan aikaa, kun ihmiset kykenevät kaiken kiireen keskellä pysähtymään ja auttamaan toisiaan. Toiset tekevät lahjoituksia keräyksiin, auttavat naapuriaan ja ” Pukki piti tauon” osa ryhtyy Joulupukiksi ja silloin osa minua on heissä. Olkoonkin että heillä on tekoparta taikka tyynyjä mahan päällä. Itse en sellaisia tarvitse, kiitos Joulumuorin. ” Pukki rupesi nauramaan, ja se nauru oli niin ihanaa, sydämellistä ja täynnä iloa, että Matin oli pakko nauraa mukana. Kun hän jälleen taas kykeni näkemään kunnolla naurunpuuskan jälkeen. Pukki oli kadonnut.
Matti ihmetteli hetken aikaa ja luuli nähneensä unta. Kun seuraava aamu koitti. Matti meni keittiöön aamiaiselle. Keittiönpöydälle oli ilmestynyt suuren suuri paketti ja se päällä oli kortti. Siinä luki:

Parahin Matti. Huomasin, että sinulla
ei ole yhtään jouluruokaa. Niinpä päätin
jättää sinulle aimo annoksen erilaisia
jouluruokia sekä pienen lahjan. Kutsu myös
naapurisi yksinäinen mummo jouluaterialle.

Hyvää joulua toivottaa
Joulupukki

Matin oli pakko lukea kortti uudelleen. Sitten hän avasi paketin. Se sisälsi suklaata, peruna-, porkkana- ja lanttulaatikkoa, kinkkua, lohta, rosollia, kotikaljaa ja sen pikkuisen paketin jonka pukki oli maininnut kortissa. Matti kutkutti mahanpohjasta pitkästä aikaa oikein kunnolla kun hän avasi pakettia. Paketti sisälsi pienen laatikon, Matti ihmetteli hetken kunnes huomasi lapun paketin pohjalla. Siinä luki:

Tämä on uusi joulutaialla paranneltu pikajoulukuusi.
Kastele laatikkoa ja kahdessa sekunnissa sinulla on mitä hienoin joulukuusi.

Matti teki ohjeiden mukaan ja kahdessa sekunnissa hänen eteensä oli kasvanut mitä kaunein ja ihanin joulukuusi jonka hän oli koskaan nähnyt. Illalla Matti kattoi jouluruokia pöytään ja oli hän tietenkin kutsunut naapurin mummonkin. Kun he yhdessä siinä söivät, Matti olisi voinut vaikka vannoa, että hän kuuli kulkusten ääntä ulkoa.

Ja tiedätkö mitä? Matti ei enää inhonnut joulua vaan ryhtyi itsekin Joulupukiksi. Ja kuinka hän siitä nauttikaan.
Mitä sinä sanot, olisiko mahdollista, että sinustakin voisi löytyä tuota ihanaa joulutaikaa jostain. Uskon, että jokaisella maailman ihmisellä on mahdollista kokea se, jos vain jaksaa hieman hellittää ja nauttia joulusta.

Kommentit